Search
  • Petra Kankare

Täältä tullaan, kivuton elämä!

Updated: Oct 23, 2020

Monet ihmiset kärsivät kroonisista kivuista, ja vaikka tämä tuntuu hivelevän henkilökohtaiselta, niin koen tärkeänä raottaa omaa matkaani ja ajatuksiani aiheesta. Itselläni on ollut erilaisia selkä-, lonkka- ja polvikipuja noin neljän vuoden ajan, mutta  selkeää syytä ei ole löytynyt. Monelta osalta edistystä on tapahtunut ja kehoni voi kokonaisuutena paremmin, vaikka täysin kivutonta elämä ei vielä olekaan. Haluan esitellä muutaman tärkeän ajatusmallin, jotka ovat auttaneet itseäni kipujen kanssa. 


Krooninen kipu tekee temppuja niin keholle kuin mielelle. Kipuihin voi olla niin tottunut, että ei huomaa hetkiä, jolloin niitä ei ole tai ne ovat todella lieviä. Kivut ovat siitä pirullisia, että pelkkä ajatus siitä, “sattuuko muhun taas” itseasiassa aiheuttaa kipua tai epämiellyttävää tunnetta. Kokeile: mieti, että sun mahaan sattuu. Huomaatko eron? Heti pieni nipistys tai paha olo. Tämä on kiinnostava ilmiö. 


Haluan ehdottomasti korostaa sitä, etten missään nimessä yritä sanoa, että kivut ovat kuviteltuja, mutta niihin voi helposti jäädä kiinni. Ne voivat saada otteen itsestä ja vaikuttaa omaan identiteettiin, kehosuhteeseen ja tulevaisuuden näkymiin. Sen takia näihin kolmeen asiaan on hyvä keskittyä muun kuntoutuksen ja kivunlievityksen ohella. 


Miten seistä, istua, kävellä ja elehtiä vapautuneesti? Kivuissa eläessä helposti myös oma olemus ja elekieli alkavat muuntua vaivalloiseksi, vaikka olisikin “hyvä päivä”. Vaihtamalla kehon asentoa ja tapaa liikkua muuttaa myös omaa mielentilaa ja tunteita. Tarkoituksena on muistuttaa itseään taas, miltä tuntuu elämä ilman kipuja.


Pitkäaikainen kipu voi vaikuttaa niin, ettei halua olla yhteydessä omaan kehoon tai se tuntuu rasitteelta. Kipujen kanssa kamppaillessa on kuitenkin tärkeää muistaa, että itse on oman kehonsa asiantuntija. Keho tietää paljon, miten helpottaa oloa, jos sitä pysähtyy kuuntelemaan.  Vuosien mittaan olen itse oppinut paikallistamaan ne kohdat kehossani, joita venyttämällä tai hieromalla oloni paranee. Sen myötä osaan paremmin kuvailla oireita esimerkiksi fysioterapiakäynneillä. Säilytä yhteys omaan kehoon mahdollisuuksien mukaan, pysähdy sen äärelle, nauti siitä ja anna sille mahdollisuuksia irtautua kivuista ja jännityksistä. 


Tämä vaatii kuitenkin ajatusleikkejä. On tärkeää tunnistaa se, että keho ja mieli oikeastaan ovat yksi ja sama asia. Ajatukset ja tunteet vaikuttavat kehoon ja keho vaikuttaa tunteisiin ja ajatuksiin. Niillä on erottamaton yhteys. Kun tuntee kipua ja samalla ajattelee “ei taas, apua”, niin kehon olemus lannistuu ja mielen paniikki lisää kipua. Kun tilanteessa pystyy rauhoittumaan ja sanomaankin itselleen esimerkiksi “ei hätää, kipu tuntuu vain toisessa lonkassa ja on aika lievää, kokeillaan tätä venytystä”, tilanne on aivan eri. 


Kaikkein tärkein ajatusleikki on kuitenkin se, että uskoo kipujen olevan joskus ohi. Joskus ei enää tunnu tältä. Kipu ei ole siis osa omaa identiteettiä ja loppuelämää, vaan vain vaihe. Kun kivuista tulee osa identiteettiä ja pahimmassa tapauksessa kuvittelee, miten kivut hankaloittavat tai jopa pilaavat tulevaisuuden, niin on lähes mahdotonta päästää niistä irti tai huomata hyviä hetkiä tai omaa edistystä. Tiedän, että joskus vielä juoksen pitkää juoksulenkkiä kevein askelin ja onnesta itkien. Ja silloin kiitollisuuskin on vähättelyä. Tämä on mun tulevaisuuden näkymä, ja siitä pidän kiinni. Koska se tulee tapahtumaan. Etsi sinäkin jokin haave, mitä kohti menet. Hengitä syvään ja ole itsesi tukena uskoen parempaan. Kyllä tämä tästä.








104 views0 comments

Recent Posts

See All