Search
  • Petra Kankare

Saako työttömänä tanssia?

Updated: Oct 21, 2020

On perjantai-iltapäivä. Istun jälleen keittiön pöydän ääressä tietokone edessäni. Olen hakenut töitä ja olen tehnyt ilmaiseksi yhteistyöprojekteja kerätäkseni näyttöä osaamisestani. Olen väsynyt ja tylsistynyt yksin kotona puurtamiseen vailla merkityksellisyyden tunnetta ja tulevaisuuden näkymää. Haluaisin lähteä viikonlopuksi mökille tuulettamaan ajatuksia, mutta saako työttömänä pitää viikonloppuja?


Työnhaku on kuin deittailua: se vaatii heittäytymistä jokaiseen työhön täysillä, vaikka taustalla leijailee torjunnan pelko. Jokaisen työn kohdalla pitää suunnitella tulevaisuus uudelleen. Mietin, miksi olisin hyvä juuri siinä työssä, millaiseksi arkeni työssä muodostuisi, mihin suuntaan työ veisi uraani, mihin kaupunkiin sen myötä asettuisin ja ehkä tärkeimpänä:

viihtyisinkö tässä tulevaisuudessa.


Maisterin paperit tipahtivat postiluukusta eteisen matolle kesäkuun alussa ja se sai minut liitelemään onnesta päiviä. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun yksi ystäväni sanoi, että tämä on huonoin aika valmistua sitten sota-ajan. Jälkikäteen ajateltuna tarkemminkin 1990-luvun laman jälkeen. Nyt, tänä lokakuisena perjantaina, työttömyys on jatkunut kuukausia ja se turhauttaa. Mietin hyvää tapaa purkaa tunteita ja päätän laittaa itselleni tyypilliseen tapaan musiikin kovalle ja tanssia. Pysähdyn. Saako työttömänä tanssia? Päätän olla jäämättä kiinni syyllisyyden tuntoon ja selaan Spotifysta lempikappaleeni soimaan.


Vastaavia kysymyksiä pulpahtaa mieleeni usein. Saako työttömänä etsiä omaa suuntaansa? Entä valikoida työpaikkoja? Näen, että yhteiskunta toimii parhaiten silloin, kun jokainen tekee juuri sellaista työtä, jossa on luontaisesti hyvä ja pystyy hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Olen esimerkiksi itse tehnyt töitä epämukavuusalueeni ytimessä ja huomannut pärjääväni hyvin ja oppivani minulle annetut työtehtävät. Samalla olen kuitenkin tiedostanut sen, että joku toinen tekisi työn paremmin ja tehokkaammin vain siitä syystä, että hän kokisi sen omakseen. 


Kukaan meistä ei kuitenkaan ole hyvä vain yhdessä asiassa, vaan omia vahvuuksia voi hyödyntää monenlaisissa töissä. Työttömänä on tärkeää tunnistaa omat vahvuudet, miettiä luovia ratkaisuja, katsoa tilannetta uusin silmin ja hakea itseään. Jos pyrkii yhteiskunnan paineen alla pyristelemään työttömyydestä irti kuin hysterian vallassa, voi tehdä virheliikkeitä. Koen, että erityisesti nyt valmistumisen jälkeen haluan lähteä rakentamaan uraani pelkän työnteon sijaan. Siksi olen antanut itselleni luvan valikoida työtehtäviä ja haen 99-prosenttisesti vain oman alan töitä. 


Mitä korona tuo tähän kaikkeen? No ensinnäkin sen, että hakijoita jokaiseen työpaikkaan on vähintään kaksinkertainen määrä. Lisäksi se vaikeuttaa entisestään työttömyyteen liittyvää ennustamattomuuden ongelmaa. Tunne siitä, että voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteen ja tieto, mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu, ovat turvallisuuden kulmakiviä. Ilman ennustettavuutta tuntuu siltä, että on tyhjän päällä ja pitää jatkuvasti olla valmis mitä erilaisimpiin käänteisiin elämässä.


Usein vastavalmistuneena on haastavaa saada jalkaa oven väliin eli saada sitä ensimmäistä työpaikkaa, puhumattakaan korona-ajasta. Helposti syyllisyys, paineet ja turvattomuus täyttävät mielen. Juuri siksi on tärkeää muistuttaa itseään siitä, että työttömänä saa tehdä kaikkia niitä asioita, joita muutenkin saisi. Työttömänä, ja aina tilanteesta riippumatta, saa nauttia itsestään ja elämästään. Se ei ole koskaan kiellettyä. Tänäkään perjantaina.




96 views0 comments

Recent Posts

See All