Search
  • Petra Kankare

Puhutaan tisseistä

Ensimmäisen 25:n elinvuoteni aikana en kertaakaan käyttänyt vaatetta, jossa olisi ollut avonainen kaula-aukko. En miettinyt asiaa tarkemmin, kunnes ystävieni kanssa istuimme vuosi sitten alas ja puhuimme tisseistä. Pienirintaiset kokivat, että heillä “ei ole mitään, mitä näyttää” ja muut pelkäsivät vaikuttavansa tyrkyltä. Yhtä kaikki niin sanotut tissipaidat olivat pääasiassa jääneet meiltä kauppaan.


Kyseinen keskustelu tisseistä jäi pitkäksi aikaa muhimaan päähäni.


Oletko sinä koskaan jäänyt kiinni ajatuksesta, että hyvät naiset pelaavat persoonallaan – ei kehollaan saadakseen huomiota? Jep, niin minäkin. Ja vielä juuri ajatellut itse olevani se vähän parempi nainen, jonka ei tarvitse alentua kehonsa esittelyyn. Huoh. Näissä ajatuksissa tulee esille kolme naisiin liitettyä halveksuttua tai syntisen voimakasta puolta: heidän kehonsa, heidän seksuaalisuutensa ja halu saada huomioita.


Sukelletaan ensin kehojen käsittelyyn. Erityisesti vanhassa kristillisessä perinteessä ihmisestä on erotettu kaksi osaa: keho ja mieli. Mielen tehtävä on ollut kontrolloida kaikkea kehollista, kuten seksuaalisuutta, mielitekoja ja eläimellisyyttä. Keho on ollut se likainen, impulsiivinen ja peiteltävä, kun taas mieli järkevä, puhdas ja esillä.


On kiinnostavaa, että edelleen tällainen ajattelu vaikuttaa meihin, vaikka emme uskonnollisia olisikaan. Ajattelemme, että keho ja mieli ovat eri asioita ja että ihmisen luonne on hänen kehoaan arvokkaampi. Ja siksi näkyvillä olevat rinnat – kuin kehon ja seksuaalisuuden symboleina – ovatkin härskit ja kyseenalaiset.


Ystävieni kanssa käydyn keskustelun myötä ymmärsin, että olin vältellyt sitä, että joku voisi nähdä minut tyrkkynä. Paras tapa välttyä siltä oli peittää tissit. Pukeuduin aina esimerkiksi yökerhoihin niin, että laitoin farkut ja pienen topin, joka ei korostanut rintojani, mutta vatsani näkyi jokin verran. Noudatin siis tiettyä moraalista pukeutumisperiaatetta, jotta en vaikuttaisi yliseksuaaliselta ja huomionhakuiselta, siis tyrkyltä.


Mutta onko keho aina seksuaalinen? Tisseillä on myös monia muita rooleja kuin seksuaalisen nautinnon tuottaminen tai seksuaalinen vietteleminen. Yksi on esimerkiksi imettäminen. Tissit ovat ennen kaikkea kehonosia, jotka matkaavat osana ihmistä niin kuntosaleille, uimaan, hautajaisiin kuin ruokakauppaankin. Vaikka rinnat ovat esillä, seksuaalinen lataus ei välttämättä ole. Tästä on osin kyse myös #freethenipples -liikehdinnässä.


Tyrkyn lisäksi suomen kielessä on myös toinen kaunis naisia kuvaava sana: huomiohuora. Sillä tarkoitetaan naista, joka haluaa huomiota ja nauttii siitä. Mutta mikä siinä on niin väärin? Onko väärin haluta tulla nähdyksi? Onko väärin haluta iloita itsestään ja kehostaan yhdessä muiden kanssa? On tärkeää muistaa, että ihminen, joka pukeutuu paljastavasti ei välttämättä itse asiassa halua huomiota tai etsi seuraa. Hän vain on.


Seksuaalisuus ollaan nähty kautta historian niin voimakkaana piirteenä ihmisissä, että sitä on haluttu kontrolloida kaikin tavoin tekemällä siitä kiellettyä ja äärimmäisen yksityistä. Seksuaalisuutta ei kuitenkaan saa katoamaan eikä kuulukaan saada. Se, että pyrkii kontrolloimaan toisia yksilöitä ja vaatii heitä piilottamaan kaikki mahdolliset seksuaalisen itseilmaisun merkit on itse asiassa esineellistävää. Tällöin pyritään tekemään inhimillisestä seksuaalisesta yksilöstä kontrolloitava objekti eli kielletään osa ihmisyyttä.


Keskustellessamme yksi pienirintaisista sanoi, että jos hänellä olisi isommat tissit, niin hän esittelisi niitä ylpeänä ja tuntisi olevansa supernaisellinen. Aiheeksi nousi kulttuurinen aivopieru rintojen koosta naisen seksikkyyden mittarina. Miksi isommat rinnat nähdään pienempiä seksuaalisempina? Häkellyttävää. Sen takia pienirintaiset kokevat toisinaan alemmuudentuntoa ja isorintaisia ja muodokkaita naisia koskevat tiukemmat pukeutumissäännöt.


Miksi puhun teille tisseistä? Siksi, että harmittomilta tuntuvat ajatukset ja letkautukset paljastavasti pukeutuneen naisen kehosta ovat valitettavasti niitä samoja ajatuksia, joilla tekijä perustelee seksuaalisen häirinnän ja väkivallan tekojaan. “Mitäs oli pukeutunut noin”. “Hän kerjää sitä”. “Hän ei ole arvostettava nainen”. “Huomiohuora”. “Hän haluaa, että häneen kosketaan”. Siksi meidän jokaisen pitää miettiä, mitä me ajattelemme kanssaihmisten tisseistä.


Kun asennekulttuuri muuttuu, niin annamme kaikkien kukkien kukkia, emme reagoi vahvasti toistemme kehoihin, ajattelemme enemmän hyvää toisistamme ja häirinnältä loppuu huteratkin perusteet.




98 views0 comments

Recent Posts

See All