Search
  • Petra Kankare

Kymmenen vuotta sinkkuna

Tätä ei kuuluisi sanoa. Mun pitäisi tuntea olevani outo, uhka tai vähintään säälittävä. Kesällä 2022 eli puolentoista vuoden päästä mun ystävät järjestävät mulle “sinkkarit”, jolloin juhlitaan mun vuosikymmenen kestänyttä sinkkuutta polttareiden tyyliin. Toki tämä vaatii sen, ettei kukaan mies ennen sitä vie jalkoja mun alta. Kävi miten kävi, niin rakastan tuota ideaa.


Sinkkuus nähdään usein epätasapainon tilana ja välitilana parisuhteiden välissä. Elokuvissa ja sarjoissa sinkku bilettää liikaa ja juo tyhjyyden tunteeseen tai istuu hompsuississa kotivaatteissa katsomassa romanttista draamaa syöden jäätelöä ja itkien. Yhtä kaikki – jokin on pielessä.


Mutta miltä todellisuudessa tuntuu olla vuosia sinkkuna? Miltä tuntuu olla vuosia suhteessa? Ihan kaikelta. Ei ole olemassa sellaista elämänvalintaa, että saisi pelkät kermat päältä, vaan aina tulee mukana koko kakku.


Sinkkuuteen, niin kuin elämään yleensä, liittyy monenlaisia vaiheita, tunteita ja kasvun paikkoja. Joskus mua on harmittanut olla sinkku, joskus sitä ei ole edes muistanut miettiä, mutta pääasiassa olen nauttinut siitä täysillä. Olen kokenut olevani vapaa, elämä on tuntunut olevan täynnä mahdollisuuksia ja uusia käänteitä. Olen saanut elää vain itselleni, ystävilleni ja perheelleni. Toisinaan olen kokenut olevani yksinäinen ja toivonut, että joku voisi auttaa kotitöissä.


Siisteintä sinkkuudessa mielestäni on vapaus muodostaa elämästään, niin kuin myös sinkkuudesta yhtenä sen osa-alueena, juuri sellaisen kuin haluaa. Lisäksi sinkkuus on elämän hienoimpia mahdollisuuksia saada rauha ja tila löytää itsensä ja oma ääneensä. Sinkkuna on ainoana ihmisenä pitämässä huolta itsestään, onnellisuudestaan ja luomassa elämästään sitä kuuluisaa turvasatamaa, jolloin suhde itseen muodostuu vahvaksi ja kannattelevaksi.


Mutta ei unohdeta uusien ihmisten kohtaamisen hienoutta. Sinkkuna on omanlaisensa mahdollisuus kokeilla omia rajojaan, heittäytyä ja tutustua uusiin ihmisiin, joista jokainen jättää muiston. Parhaimmillaan elinikäisen, jonka myötä löytää itsestään uusia puolia ja piirteitä, joista ei luovu koskaan. Mulla on aina ollut arvostettu ja ihailtu olo sinkkuusvuosien pidemmissä ihmissuhteissa, ja muistelen niitä puhtaalla kiitollisuudella ja rakkaudella.


Mietin, mikä erottaa sinkkuuden ja parisuhteessa olemisen toisistaan. On olemassa esimerkiksi "friends with benefits" -suhteita, jotka lähentelevät jo parisuhdetta ja seurustelusuhteita, joissa kummallakin on todellisuudessa jo toinen jalka ulkona. Koen, että silloin, kun ihmiset itse kokevat seurustelevansa, niin se on seurustelua. Itselläni tärkein erottava tekijä edellisen lisäksi on se, suunnitellaanko yhteistä elämää ja tulevaisuutta vai ei.


Kaikki eivät kuitenkaan viihdy sinkkuina. Uskon, että se, miltä sinkkuus pidemmän päälle tuntuu riippuu ihmisen unelmista. Jos haaveilee nuorena naimisiin menosta ja perheen perustamisesta tai kokee, että parisuhde on yksi tärkeimmistä oman onnellisuuden kulmakivistä, niin silloin tuskin sinkkuus tuntuu kivalta. Tällöin helposti kokee paineita, turhautumista ja yksinäisyyttä tai sen pelkoa. Silloin parisuhde on luonnollisesti yksi tärkeimmistä elämän päämääristä.


Minä en ole vielä koskaan oikein unelmoinut häistä. Tai itse asiassa olen haaveillut niistä juhlista, mutta en niinkään naimisissa olemisesta. Lapsena sanoin siskolleni, että sitten, kun mun pitää kävellä alttarille, niin haluan hänen olevan kirkkojen ovella ja laulavan epävireisesti jotain laulua. Näin rentoutuisin enkä tekisi tiukkaa u-käännöstä ja pakenisi paikalta. On siis sanomattakin selvää, ettei mulla ole ollut kiirettä alttarille.


Nauti siis valitsemastasi tiestä elää. Olet sitten suhteessa tai sinkku, mitä vaan, niin ei ole olemassa oikeaa tai väärää. Tämä ei ole kilpailu siitä, kenen elämäntyyli tai -vaihe on hienoin tai oikein. Meistä jokainen tietää, milloin on aika jättää parisuhde taakseen tai luopua sinkkuudesta, kun joku huumaa täysin pään. Kuuntele itseäsi. Rohkeasti.






304 views0 comments

Recent Posts

See All