Search
  • Petra Kankare

Huutelijat sisällämme

Updated: Jan 30, 2020


Usein sanotaan, että suhde itseesi on elämäsi tärkein. Mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Kuinka moni todella pistää kyseisen ihmissuhteen muiden edelle? Omasta ystäväpiiristäni olen huomannut, että itseä kohtaan ollaan todella kriittisiä, kun taas toisille näytetään kaunein, syvällisin ja armollisin versio itsestä. Kun kaverit haukkuvat ulkonäköäänsä tai persoonaansa, vastataan ”höpöhöpö” ja kehutaan toista. Hetken päästä saatetaan kuitenkin puhua omista piirteistään negatiivisiseti, jonka perään itselle ei sanotakaan samoja kannustavia sanoja.Voiko olla niin, että olemmenkin itse se kaikkein törkein, suorapuheisin ja ilkein ihminen elämässämme?


Miten reagoisit, jos joku sanoisi sinulle niin kuin pahimpina ja epävarmimpina hetkinä sanot itsellesi? Salilla kertoisi, miten olet aivan rapakunnossa ja lihonnutkin. Valmistumisen kynnyksellä huutelisi, ettei susta mitään tule. Treffeille lähdössä sanoisi, ettei kukaan sua halua, kun oot tällainen. Katsoisi sua ja kertoisi kaikki kauneusvirheet ja listaisi niitä päivittäin uudelleen. Varmasti suuttuisit ja kertoisit muillekin, kuinka kamala tämä ihminen on. Hän on täysin kohtuuton ja saa sinut tuntemaan itsesi niin huonoksi.


Kyseessä on paha tapa, josta on hankala päästä eroon. Kun itse päätin rauhoittaa tätä negatiivista huutelijaa, harjoittelin puhumaan itselleni kuin ystävälleni. Mietin, miten lohduttaisin heitä erilaisissa tilanteissa ja niin sanoinkin itselleni. Pilateksessa kehuin, kuinka hyvin jaksan. Kun sain tehtyä sarjan loppuun huusin pääni sisällä onnesta “JEE” kehuen ja kannustaen itseäni. Ennen olisin nähnyt sen vain neutraalisti normaalina vastuun suorittamisena tai huomattanut, että melkein en jaksanut tehdä sarjaa loppuun. Huomasin positiivisen vaikutuksen nopeasti.


Silti en voinut olla miettimättä tätä outoa ilmiötä: miksi puhumme itsellemme näin ja miksi tuntuu, että se on kulttuurillisesti hyväksyttävää, jopa normaalia? Suomessa vaalitaan vaatimattomuutta ja itseään ei saisi olevinaan kehua ainakaan liikaa. Nyt kyse on kuitenkin itsensä mollaamisesta, eikä ylimielisyydestä tai liiallisesta itsevarmuudesta. Tämän pitää muuttua. Haastankin sinua kuuntelemaan tarkkaan. Jos huomaat puhuvasi itsellesi törkeästi, niin kysy: “Saako minua kohdella näin?”. Se tyyppi, joka olet itsellesi on läsnä joka päivä, joka sekunti, jokaisena vuotena. Parempi pistää kaikki paukut tähän. Antaa itsestään sitä kaikkein parasta.



73 views0 comments

Recent Posts

See All